Blogi

Espanjalaisen Ratsastuskoulun satulahuone.
Espanjalaisen Ratsastuskoulun maneesi.
Kap Verdellä Santa Marian rannalla poniineilla.
Ratsastusretki Ponta Pretassa Kap Verdellä.
Tuija WE-valmennuksessa Portugalissa.
Tuija taluttaa Girin Herajoelle uuteen kotiin!
Emma taaimmaisena Islannissa maastoretkellä
Emma Islannissa 2
Emma Islannissa 3
Roosa ratsastussafarilla Ugandassa
Roosa (vasemmalla) ratsastussafarilla Ugandassa

Toisen blogipostauksen on kirjoittanut Eeva Torttila 19.5.2019

Lomalla hevostelemaan?

 

Yleensä rospuuttoaikana suitset laitetaan öljyttyinä naulakkoon, vintiltä kaivetaan matkalaukku esiin ja pohditaan sitä, kenellä on retroin kuva passissa. Pitäisikö laukkuun kuitenkin pakata puhdistetut nahkasaappaat ja ratsastuskypärä? Vie kauheasti tilaa. Eihän sitä...vai kylläpäs? 

Wien

En koskaan ollut miettinyt hevosmatkailua vaihtoehtona, ennen kuin äidin kongressimatka suuntautui Wieniin. Wien on upean Tonavan rannalla, Itävallan kulttuurielämän keskus ja totta kai siitä tulee mieleen Espanjalainen Ratsastuskoulu, Spanische Hofreitschule ja valkoiset lipizzahevoset. Lipizzat ovat Euroopan vanhimpia hevosrotuja. Nykyisin Espanjalaisen Ratsastuskoulun hevoset tulevat valtionsiittolasta Piberistä. Äiti kysyi lähdenkö seuralaiseksi ja lähdinhän minä. Asetin vain ehdoksi, että äiti tulee mukaan kun käydään Espanjalaisessa Ratsastuskoulussa!

Espanjalainen Ratsastuskoulu on perustettu 1565 Itävallassa. Sitä sanotaan espanjalaiseksi siksi, että tuona aikana kuuluisa Hapsburgien suku tuki hevoskasvatusta ja Hapsburgeja oli espanjalainen sukuhaara, sekä itävaltalainen sukuhaara. Lipizzoissa on perimää espanjalaisista hevosista ja vaikute ratsastuskouluun saatiin sieltä. 

Espanjalaisessa Ratsastuskoulussa on monenlaisia opastettuja kierroksia tarjolla. Tutustuin tarjontaan jo ennen matkaa internetissä: https://www.srs.at/. Kannattaa tarkistaa, mitä ohjelmaa hevosturistille on tarjolla juuri loma-ajankohtana. Minun lomaretken aikana ei ollut varsinaisia näytöksiä, mutta pääsimme opastetulle kierrokselle Espanjalaiseen Ratsastuskouluun tallialueelle ja areenalle. Näimme valkoiset orit ylellisissä pilttuissaan, saimme ihastella Sveitsissä tehtyjä 12 000 euron satuloita ja ihastella luxustunnelmaista ratsastushallia keskellä Wieniä. Tallissa olleita hevosia ei saanut koskettaa, eikä kuvata. On kohteliasta noudattaa annettuja sääntöjä. Huom. valtionsiittola Piber on yksi Itävallan suosituista turistikohteista ja minä ainakin aion siellä tulevaisuudessa käydä :D https://www.srs.at/piber/

Tallikierros 18 euroa, opas puhui hyvää englantia. 

Kap Verde

Lähdin viimeksi talven pimeyttä pakoon Salin saarelle Kap Verdelle. Salin saari on pieni, siellä on kaksi asfaltoitua tietä. Yksi menee etelästä pohjoiseen ja yksi idästä länteen. Muutoin saari on aavikkoinen, karu, ei lähelläkään palveluiltaan esim. Rodosta tai Playa del Inglesiä. Jos kuitenkin on kaipaamassa uutta kohdetta, jossa on afrikkalaista tunnelmaa ja porottavaa aurinkoa suosittelen. Enemmänkin rentoon rantailuun, kuin ankaraan bailailuun....

Asuimme Vila Verde Resortissa, noin kilometrin päässä Ponta Pretan tuulisesta surffirannasta. Loma ajoittui tammikuuhun. Kohteessa oli 26 astetta lämmintä ja varma aurinko koko viikon ajan. Vila Verde Resortissa oli oma pieni matkatoimisto (Tud Sab), josta kävimme varaamassa rantaratsastuksen Santa Mariassa. Varasimme ratsastuksen melko lailla ensimmäisinä päivinämme, jotta ratsastus sattuisi sopivaan väliin lomailumme kannalta. Matkatoimistolla on ulkoistettu piste Santa Marian rannan tuntumassa, jossa sovittuun aikaan odotti kaksi ponia, sekä taluttaja ystäväni ratsastusta varten. Saimme omat turvakypärät lainaksi. Crocsit jäivät parkkiin tienpieleen, josta ne myöhemmin taas laitoimme jalkaamme. 

Matkaseurani ja ystäväni Tarja oli tätä lomaa ennen ollut kerran ratsastamassa, kun istutin hänet pikkuserkkuni islanninhevosen selkään ja lähdin taluttamaan häntä maastoon. Tarja pärjäsi talutusponin kanssa mainiosti ottaen huomioon, että kyseisellä ponilla oli hieman pilkettä silmäkulmassa. Minun poniini meni luottavaisesti turkoosiin mereen niin, että aallot kastelivat jalkani. Edes windsurffarit eivät järkyttäneet näiden kapverdeläisten poniinien mielenrauhaa. 

Tunnin ratsastus Salin saarella: 25 euroa, noviisille saa taluttajan. Jos on rakkautta ilmassa, Romantic Horse Riding järjestyy 60 eurolla. 

 

PS. Entäs Portugal?

 

Edellisen blogin kirjoittanut Tuija Savolainen lähti perheensä kanssa syyslomalla Portugaliin. Hän yhdisti perhelomaan WE-ratsastusvalmennusta Joao Sousa Faustinon opissa Centro Hipico Dom Cavalossa Leiriassa. Faustinolla oli lusikkansa sopassa Savolaisen aiemmalla vierailulla Portugalissa, kun päädyttiin kuvasarjani viereiseen kuvaan. Siinä Savolainen taluttaa upouuden portugalilaisen arabiori Girin uuteen kotiinsa, Riihimäen Herajoelle :D 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

PPS. Entäs Islanti?

 

Vieraileva blogiassistenttimme Emma kävi Islannissa tölttikurssilla.

-Paikalla Hestheimarissa oli ruokailut, majoitus, sekä ulkoilma-allas. Aamulla oli ratsastusta maneesissa huippuopettajan kanssa ja iltapäivällä maastoilua. Vahva suositus!

https://hestheimar.is/

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

PPSS. Hevossafarilla Ugandassa

 

Vieraileva blogiassistenttimme Roosa kävi Ugandassa hevossafarilla. Siellä ratsastettiin kahden päivän ajan. Roosa suosittelee pitkille ratsastuksille lämpimiin maihin ratsastushanskoja mukaan, sillä kuumassa ja kosteassa käsien iho kärsii huomattavasti. Myös ratsastushousuja tuli ikävä, sillä Roosa ratsasti farkuilla, joista tuli mojovat saumahiertymät ihoon :D 

- Yövyimme Niilin varrella kolmen tähden hotellin pihalla teltassa, siellä oli aivan upeat maisemat ja kaikki hotellin mukavuudet käsillä, sillä saatiin kustannuksiakin alas, Roosa vinkkaa. 

Roosalta vahva suositus Ugandalle ja ratsastussafarille! Ratsastussafarin hinta: 275 euroa. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


 

Ensimmäisen blogipostauksemme on kirjoittanut Tuija Savolainen/1.3.2019

Historiallinen ratsastus -miekkojen kilinää ja putoilevia päitä

 

Keskiajalla ritarit mittelivät aseenkäytössä ja ratsastustaidossa turnajaisissa. Tutuimpana kamppailun muotona voitaneen pitää peitsitaistelua, jossa kaksi haarniskoitua ritaria ratsastaa toisiaan vastaan ja katkoo peitsensä vastustajan kilpeen. Keskiajalla kilvoiteltiin näissä taidoissa kuitenkin monipuolisemmin ja yhtenä osa-alueena olivat taitoradat, joita kutsutaan Skill At Arms-nimellä. Näissä radoissa on erilaisia miekan ja keihään kanssa suoritettavia tehtäviä. Lajiin kuuluu pukeutuminen keskiajan mukaisesti. Suomessa historiallista ratsastusta opettaa Rohan Tallien Jaakko Nuotio.

Olin tutustunut ja treenaillutkin working equitationia jonkin aikaa, kun ystäväni ja Herajoen Ratsastuskeskuksen omistaja Pirjo alkoi puhua historiallisesta ratsastuksesta ja Jaakon kurssista, jolle minunkin on “pakko osallistua”. Pirjo kertoi, että tässä uudessa jutussa on yhteneväisyyksiä WE:n kanssa ja kurssi voisi olla hauskaa vaihtelua. Olemme Pirjon kanssa tunteneet jo vuosikymmeniä ja höynäyttäneet vuorotellen toisiamme heppajutuissa uusien kokemusten pariin, joten todettavahan se nytkin oli, että mukana ollaan!

En juurikaan tiennyt lajista ennen kurssia, olin nähnyt Rohan Tallien esityksen jossain hevosmessuilla, mutta mitä tavalliselle harrastajalle voisi opettaa? Peitsitaistelut näyttivät liian hurjilta. Minulle kuitenkin kerrottiin, ettemme ole oikeasti taistelemaan alkamassa. Uteliain mielin siis kurssille ja täytyy sanoa että ensimmäisen viikonlopun jälkeen olin myyty! Mikä onkaan hienompaa, kuin keihästää lohikäärmettä, täräyttää täysillä ritaria mallaavaa quintania tai katkoa saraseenien kauloja? Kurssin jälkeen totesin, että WE tuntuu nyt ihan vegemeiningiltä, tässä oli verta ja suolenpätkiä, tappomeininki! Mutta teknisesti laji on todella vaativa ja epäilinkin, etten taitoradasta selviä hengissä koskaan. Radalla tehtävät seuraavat toisiaan henkeäsalpaavaan tahtiin ja koko rata ratsastetaan ohjat vasemmassa kädessä, sillä oikeassa kädessä on joko keihäs tai miekka! Radan tiet ovat tiukkoja ja vaativia jo sinällään, mutta sitten vielä pitää pystyä käyttämään aseita sekä turvallisesti että tehokkaasti. Onneksi alussa käytössä oli tylppä muovinen miekka, sillä osuin hevosta pari kertaa kylkeen. Keihään käyttö olikin hieman helpompaa, sillä WE:ssa käytettävä garrocha oli minulle tuttu. Hieman käyttöä sekoitti kylläkin tekniikoiden erilaisuus, mutta tuossa kaikessa uuden tulvassa häivähdys tuttua helpotti suorittamista.

Hevoset hämmästelivät aluksi hieman kaikenlaisia heiluvia juttuja, mutta tottuivat todella nopeasti -myös siihen katapulttimaiseen aseeseen, joka laukaisun jälkeen lennätti irtopään pitkin kenttää. Olin hieman kokeillut ratsastusta ohjat yhdessä kädessä WE:n yhteydessä, joten se ei meille ollut aivan niin vierasta kuin monelle muulle ensikertalaiselle. Yllätyksekseni melko pian pystyin ratsastamaan helpoimman radan lähes kokonaan laukassa. Aseiden käytöstä ei tuossa vaiheessa olisi vielä paljoa pisteitä irronnut.

Jo muutaman kurssin jälkeen Jaakko alkoi puhua, että meidän pitää osallistua heinäkuussa 2016 Turun linnan pihalla järjestettäviin historiallisen ratsastuksen SM-kilpailuihin. Naureskelin asialle aikani, mutta Jaakko ja hänen vaimonsa Anu olivat hyviä taivuttelijoita. Jaakko kertoi, että portugalilainen Kuningas Dom Duarte kirjoitti vuonna 1438 kirjassaan: “ Hyvästä ratsastajasta voi tehdä vuodessa toimivan ritarin, hyvästä miekkamiehestä joka ei osaa alunperin ratsastaa ei saa edes kymmenessä vuodessa”. Minun olisi siis helpompi oppia aseenkäsittely, ratsastuksesta kun on jo useiden vuosikymmenten kokemus kuin toisin päin! Lisäsin itsenäistä treeniä ja tavoitteeksi otin kilpailut ja “joitain pisteitä” luokasta. Koska meillä ei ollut juurikaan taitoradan vempeleitä ja laitteita, jouduin kehittelemään omia viritelmiä treeneihin. Ilmapallon lyijypaino roikkumaan kepin päähän, jotta seipään käytön tarkkuutta pystyi harjoittelemaan. Pepsi-pullo maneesin laidalle miekalla lyömisen tarkkuustreeniin. Saraseenien päät korvautuivat Ikean nalleilla estetolppien päässä. Ja kun ne hirtti luistimen nauhoilla tolppaan, sai osumien jälkeen nallet yksinkin nostettua paikoilleen! Vähitellen osumiakin alkoi tulla.

Turkuun lähdettiin rennoin rantein ja innostunein mielin. Eipä moni ratsastaja voi kehua ratsastaneensa hevosellaan Turun linnan pihassa! Yöpymismahdollisuus oli järjestetty keskiaikaiseen telttaan, hevoset siirrettävissä karsinoissa leirin laidalla. Keskiaikaiset vaatteet, ruuanvalmistus avotulella, ritareita haarniskoissaan, yleisöä huikeat määrät. Aivan käsittämättömän hieno kokemus! Kun oli vuoroni ratsastaa rata, tajusin että katsojia oli linnan piha täynnä. Hetken nieleskelin epävarmuuden noustessa, mutta hevoseni tiesi, mitä tehdä ja se auttoi minuakin keskittymään oleelliseen. Rata menikin lähes nappiin ja tuloksena saimme pronssia!

Jälkeenpäin kuulin, että yleisöä oli tapahtuman aikana käynyt yli 20 000. Joukossa oli runsaasti ulkomaalaisia ja poseeraammekin hevoseni kanssa useammassa perhealbumissa. Seuraavana vuonna Turussa osallistuimme hevoseni kanssa kahteen luokkaan, tuloksena hopea- ja pronssimitalit. Tapahtuma oli laajentunut, osallistujia oli enemmän, yleisöä vähintäänkin yhtä paljon, suoritukset striimattiin nettiin ja tunnelma vähintäänkin yhtä huikea! Nyt tavoitteenani on päästä jälleen ensi kesänä osallistumaan uudella hevosellani tähän ainutlaatuiseen tapahtumaan. Kesän kohokohta, ehdottomasti!

Uuden lajin kylkiäisenä olen päässyt kurkistamaan aivan toisenlaiseen maailmaan. Olen ommellut tuntikaupalla keskiaikaisia vaatteita, suunnitellut asukokonaisuuksia, tutustunut muotivirtauksiin. Pohtinut, voiko surcotin yhdistää bycocketiin tai chaperoniin. Löytöretki keskiaikaan on ollut todella mielenkiintoinen ja vaikken ole mestarillisen hyvä ompelemaan, olen saanut kivoja vaatteita aikaan, sillä ohjeita löytyy aika hyvin netistä. Tuohon maailman aikaan vaatteet olivat vielä aika yksinkertaisia tehdä, sillä valtaosa vaatteista tehtiin itse. Räätäleiden ammattikunta vakiintui vasta hieman myöhemmin.

Turku on ollut lapsillenikin unohtumaton elämys. Olemme kolmena vuonna peräkkäin viettäneet heinäkuun puolessa välissä Turussa keskiaikaista elämää ja seuraavaan vuoteen valmistautuminen alkaa jo paluumatkalla. “Äiti, ensi vuonna haluan olla Turussa koko viikon ja nukkua joka yö teltassa!” “Äiti, ensi vuodeksi pitää tehdä uusi mekko, tämä ei varmasti enää mahdu silloin!” Äiti, ensi vuonna haluan kilpailla noviisi-luokassa!”

Iskikö innostus?

 

Lisätietoa: https://www.hirs.fi/, https://www.rohan.fi/

Perustietoa ja video Skill At Arms -radan ratsastamisesta: https://www.hirs.fi/lajit/skill-at-arms/

Turun linnan turnajaisten sivut (päivittyvät kevään aikana): https://www.tournament.fi/

Herajoen Hurjien treenejä saa tulla seuraamaan myöskin, ota yhteyttä Pirjo Tani-Koivulaan tai allekirjoittaneeseen.

Ehkäpä kesällä Turussa nähdään!

 

Tuija Savolainen