Blogi

Tänne avautuu viihteellinen blogi alkukeväästä 2019! Tervetuloa lukemaan!

Ensimmäisen blogipostauksemme on kirjoittanut Tuija Savolainen/1.3.2019

Historiallinen ratsastus -miekkojen kilinää ja putoilevia päitä

 

Keskiajalla ritarit mittelivät aseenkäytössä ja ratsastustaidossa turnajaisissa. Tutuimpana kamppailun muotona voitaneen pitää peitsitaistelua, jossa kaksi haarniskoitua ritaria ratsastaa toisiaan vastaan ja katkoo peitsensä vastustajan kilpeen. Keskiajalla kilvoiteltiin näissä taidoissa kuitenkin monipuolisemmin ja yhtenä osa-alueena olivat taitoradat, joita kutsutaan Skill At Arms-nimellä. Näissä radoissa on erilaisia miekan ja keihään kanssa suoritettavia tehtäviä. Lajiin kuuluu pukeutuminen keskiajan mukaisesti. Suomessa historiallista ratsastusta opettaa Rohan Tallien Jaakko Nuotio.

Olin tutustunut ja treenaillutkin working equitationia jonkin aikaa, kun ystäväni ja Herajoen Ratsastuskeskuksen omistaja Pirjo alkoi puhua historiallisesta ratsastuksesta ja Jaakon kurssista, jolle minunkin on “pakko osallistua”. Pirjo kertoi, että tässä uudessa jutussa on yhteneväisyyksiä WE:n kanssa ja kurssi voisi olla hauskaa vaihtelua. Olemme Pirjon kanssa tunteneet jo vuosikymmeniä ja höynäyttäneet vuorotellen toisiamme heppajutuissa uusien kokemusten pariin, joten todettavahan se nytkin oli, että mukana ollaan!

En juurikaan tiennyt lajista ennen kurssia, olin nähnyt Rohan Tallien esityksen jossain hevosmessuilla, mutta mitä tavalliselle harrastajalle voisi opettaa? Peitsitaistelut näyttivät liian hurjilta. Minulle kuitenkin kerrottiin, ettemme ole oikeasti taistelemaan alkamassa. Uteliain mielin siis kurssille ja täytyy sanoa että ensimmäisen viikonlopun jälkeen olin myyty! Mikä onkaan hienompaa, kuin keihästää lohikäärmettä, täräyttää täysillä ritaria mallaavaa quintania tai katkoa saraseenien kauloja? Kurssin jälkeen totesin, että WE tuntuu nyt ihan vegemeiningiltä, tässä oli verta ja suolenpätkiä, tappomeininki! Mutta teknisesti laji on todella vaativa ja epäilinkin, etten taitoradasta selviä hengissä koskaan. Radalla tehtävät seuraavat toisiaan henkeäsalpaavaan tahtiin ja koko rata ratsastetaan ohjat vasemmassa kädessä, sillä oikeassa kädessä on joko keihäs tai miekka! Radan tiet ovat tiukkoja ja vaativia jo sinällään, mutta sitten vielä pitää pystyä käyttämään aseita sekä turvallisesti että tehokkaasti. Onneksi alussa käytössä oli tylppä muovinen miekka, sillä osuin hevosta pari kertaa kylkeen. Keihään käyttö olikin hieman helpompaa, sillä WE:ssa käytettävä garrocha oli minulle tuttu. Hieman käyttöä sekoitti kylläkin tekniikoiden erilaisuus, mutta tuossa kaikessa uuden tulvassa häivähdys tuttua helpotti suorittamista.

Hevoset hämmästelivät aluksi hieman kaikenlaisia heiluvia juttuja, mutta tottuivat todella nopeasti -myös siihen katapulttimaiseen aseeseen, joka laukaisun jälkeen lennätti irtopään pitkin kenttää. Olin hieman kokeillut ratsastusta ohjat yhdessä kädessä WE:n yhteydessä, joten se ei meille ollut aivan niin vierasta kuin monelle muulle ensikertalaiselle. Yllätyksekseni melko pian pystyin ratsastamaan helpoimman radan lähes kokonaan laukassa. Aseiden käytöstä ei tuossa vaiheessa olisi vielä paljoa pisteitä irronnut.

Jo muutaman kurssin jälkeen Jaakko alkoi puhua, että meidän pitää osallistua heinäkuussa 2016 Turun linnan pihalla järjestettäviin historiallisen ratsastuksen SM-kilpailuihin. Naureskelin asialle aikani, mutta Jaakko ja hänen vaimonsa Anu olivat hyviä taivuttelijoita. Jaakko kertoi, että portugalilainen Kuningas Dom Duarte kirjoitti vuonna 1438 kirjassaan: “ Hyvästä ratsastajasta voi tehdä vuodessa toimivan ritarin, hyvästä miekkamiehestä joka ei osaa alunperin ratsastaa ei saa edes kymmenessä vuodessa”. Minun olisi siis helpompi oppia aseenkäsittely, ratsastuksesta kun on jo useiden vuosikymmenten kokemus kuin toisin päin! Lisäsin itsenäistä treeniä ja tavoitteeksi otin kilpailut ja “joitain pisteitä” luokasta. Koska meillä ei ollut juurikaan taitoradan vempeleitä ja laitteita, jouduin kehittelemään omia viritelmiä treeneihin. Ilmapallon lyijypaino roikkumaan kepin päähän, jotta seipään käytön tarkkuutta pystyi harjoittelemaan. Pepsi-pullo maneesin laidalle miekalla lyömisen tarkkuustreeniin. Saraseenien päät korvautuivat Ikean nalleilla estetolppien päässä. Ja kun ne hirtti luistimen nauhoilla tolppaan, sai osumien jälkeen nallet yksinkin nostettua paikoilleen! Vähitellen osumiakin alkoi tulla.

Turkuun lähdettiin rennoin rantein ja innostunein mielin. Eipä moni ratsastaja voi kehua ratsastaneensa hevosellaan Turun linnan pihassa! Yöpymismahdollisuus oli järjestetty keskiaikaiseen telttaan, hevoset siirrettävissä karsinoissa leirin laidalla. Keskiaikaiset vaatteet, ruuanvalmistus avotulella, ritareita haarniskoissaan, yleisöä huikeat määrät. Aivan käsittämättömän hieno kokemus! Kun oli vuoroni ratsastaa rata, tajusin että katsojia oli linnan piha täynnä. Hetken nieleskelin epävarmuuden noustessa, mutta hevoseni tiesi, mitä tehdä ja se auttoi minuakin keskittymään oleelliseen. Rata menikin lähes nappiin ja tuloksena saimme pronssia!

Jälkeenpäin kuulin, että yleisöä oli tapahtuman aikana käynyt yli 20 000. Joukossa oli runsaasti ulkomaalaisia ja poseeraammekin hevoseni kanssa useammassa perhealbumissa. Seuraavana vuonna Turussa osallistuimme hevoseni kanssa kahteen luokkaan, tuloksena hopea- ja pronssimitalit. Tapahtuma oli laajentunut, osallistujia oli enemmän, yleisöä vähintäänkin yhtä paljon, suoritukset striimattiin nettiin ja tunnelma vähintäänkin yhtä huikea! Nyt tavoitteenani on päästä jälleen ensi kesänä osallistumaan uudella hevosellani tähän ainutlaatuiseen tapahtumaan. Kesän kohokohta, ehdottomasti!

Uuden lajin kylkiäisenä olen päässyt kurkistamaan aivan toisenlaiseen maailmaan. Olen ommellut tuntikaupalla keskiaikaisia vaatteita, suunnitellut asukokonaisuuksia, tutustunut muotivirtauksiin. Pohtinut, voiko surcotin yhdistää bycocketiin tai chaperoniin. Löytöretki keskiaikaan on ollut todella mielenkiintoinen ja vaikken ole mestarillisen hyvä ompelemaan, olen saanut kivoja vaatteita aikaan, sillä ohjeita löytyy aika hyvin netistä. Tuohon maailman aikaan vaatteet olivat vielä aika yksinkertaisia tehdä, sillä valtaosa vaatteista tehtiin itse. Räätäleiden ammattikunta vakiintui vasta hieman myöhemmin.

Turku on ollut lapsillenikin unohtumaton elämys. Olemme kolmena vuonna peräkkäin viettäneet heinäkuun puolessa välissä Turussa keskiaikaista elämää ja seuraavaan vuoteen valmistautuminen alkaa jo paluumatkalla. “Äiti, ensi vuonna haluan olla Turussa koko viikon ja nukkua joka yö teltassa!” “Äiti, ensi vuodeksi pitää tehdä uusi mekko, tämä ei varmasti enää mahdu silloin!” Äiti, ensi vuonna haluan kilpailla noviisi-luokassa!”

Iskikö innostus?

 

Lisätietoa: https://www.hirs.fi/, https://www.rohan.fi/

Perustietoa ja video Skill At Arms -radan ratsastamisesta: https://www.hirs.fi/lajit/skill-at-arms/

Turun linnan turnajaisten sivut (päivittyvät kevään aikana): https://www.tournament.fi/

Herajoen Hurjien treenejä saa tulla seuraamaan myöskin, ota yhteyttä Pirjo Tani-Koivulaan tai allekirjoittaneeseen.

Ehkäpä kesällä Turussa nähdään!

 

Tuija Savolainen